Mä kyllä arvasin että jossain vaiheessa tän blogin kanssa käy näin :) Ei ihan hetkeen oo tullut mitään tänne kirjoiteltua. Elämä alkaa olla niin arkista täällä, että on paljon vaikeampi keksiä juttusia mistä kertoa. Nyt on kuitenkin taas tapahtunut kovin paljon, kun uudet EVS-vapaaehtoiset saapuivat tänne syyskuun alussa. Oltiin sitten viime viikolla Grenzenlosin toimistolla saapumiskouluttautumassa, oli ihan hyvää kertausta vaikka kyllähän mä ne jutut jo oikeestaan tiesinkin.

Ehdittiin käydä sunnuntaina jo turisteilemassa Schönbrunissa :) Se on kyllä aina yhtä kaunis, vaikka en oo vielä sisälle asti päässykään! Tuolla on myös se eläintarha, jossa asustaa ainakin yksi panda ja jääkarhuja. Sinne tosin maksaa sisään 18 euroo, että en taida olla ihan joka päivä menossa. Täällä muutenkin museoihin ja kaikkiin tollasiin on aika rapsakat hinnat tälleen vapaaehtoisbudjetilla. Wienissä on kyllä olemassa semmoinen kulttuuripassi jolla pääsee ilmaiseksi sisään tollasiin paikkoihin ja sitä myönnetään täällä asuville vähävaraisille. Grenzenlos oli kuitenkin tiedustellut että oisko meidänkin mahdollista saada se, mutta sieltä oli vastattu että vapaaehtoistyö on itse valittua köyhyyttä :D

Kolme kuukautta täällä on tullut jo täyteen ja mun on vähän hassua kuvaila että miltä se tuntuu. Jotenkin olisin ajatellut että kolmessa kuukaudessa sitä ehtii jo sopeutua tosi hyvin ja on jo paljon kavereita ja silleen. Totuushan on se että viimeisen kolmen kuukauden aikana oon kyllä tavannut mahtavan määrän uusia ihmisiä ja oon kiitollinen kaikista niistä kohtaamisista, mutta oikeestaan kaikki ne joihin oon tutustunut on myös lähtenyt. Siksi oon tosi iloinen että mulla on nyt tämmöinen ihana kansainvälinen ryhmä täällä joiden kanssa viettää aikaa ja jakaa tätä kokemusta. Ja tieto siitä että ne tulee olemaan täällä yhtä kauan kuin mäkin on tosi mukava tieto :)

Kun uusi kämppis saapui niin se teki espanjalaista munakasta ja sitten vietettiin tervetuliaisillallinen. Uus kämppis on oikein mukava että sen suhteen ei oo mitään huolia eikä murheita. Muutenkin kaikki tänne tulleet vapaaehtoiset on oikein mukavaa porukkaa ja varmasti tuun viihtymään hyvin niiden kanssa. Ainut vähän ikävä puoli on se, että oon ainut joka työskentelee iltaisin, joten viikolla ei ehdi pahemmin niiden kanssa treffailemaan.

Grenzenlos tarjos myös ruuat kun oltiin siellä koulutuksessa kaks päivää, oli ihan jees syödä Wiener Schnitzel kun kotona tulee aika harvoin kokkailtua lihaa. Projektissa tosin melkeen joka päivä syödään jotain lihaa, aika usein makkaraa.

Vietin myös mun synttäreitä, ja pari noista muista vapaaehtosista oli hankkinu mulle tommosen maailman sympaattisimman synttärimuffinsin! :D Synttärikarkkeina toimi erste bankin namit, kun käytiin siellä avaamassa tilit noille uusille. Ja sain mä myös Grenzenlosin toimistolla myöhemmin ihan kakunkin! Olin kyllä super yllättynyt, kun en mä normaalisti pahemmin oo juhlistanut mun synttäreitä. Ja kiitos myös kaikille sukulaisille, jotka lähetti onnittelupaketteja koto Suomesta! :) Salmiakit on ainakin jo hävinnyt melkein kaikki ja lehtiä on ollut erittäin mukava lueskella. Suomen puhelin on tosiaan edelleenkin toimintakyvytön, niin en pystynyt kiitosviestejä lähettelemään.

Projektin suhteen tuntuu että oon jotenkin jumissa, mulla on nyt 18. päivä sen mun mentorin kanssa keskustelut taas niin pitää sitten sille jutella siitä. Kun sillon alussa tuntu että eteni niin kauheen hyvin ja nopeasti ja joka päivä oppi jotain uusia juttuja, mutta nyt musta tuntuu että kaikki kehitys on pysähtynyt. Mulla on myös ollut siellä muutamia niin järkyttävän tylsiä päiviä että pitää vähän keskustella siitä että tarviiko ne mua oikeesti viikonloppusin. Mutta ne asiakkaat on edelleenkin ihan huippukivoja ja yksi niistä on ruvennut opettamaan mulle saksaa :) Katotaan jos alkais sujumaan paremmin! Mun aika moniin työpäiviin kuuluu seuraava aktiviteetti:

Eli yksi ton projektin asiakkaista on tosi lapsirakas ja haluaa aika usein mennä leikkipuistoon katselemaan kun lapset leikkii ja etenkin jos näkyy sylivauvoja niin se on ihan huippujuttu :) Tohon aktiviteettiin kyllä lähes joka kerta yhdistetään oluen juonti ja välillä kyllä porukka vähän hämmästelee tuolla puistoissa, kun mä kaivelen ton olutpullon esille! :) Mä en muuten ikinä aikaisemmin tullut ajatelleeksi kuinka hyödyllinen väline pilli todellisuudessa onkaan, jos joku ei pysty itse juomaan lasista. Koska lasista suoraan juottaminen on melkonen haaste, mutta otappa pilli niin kyllä toimii.