• Tarjoilijat on täällä ihan hurjan töykeitä, vaan koska tapoihin kuuluu. Niillä mahtaa olla rankka elämä, kun koko ajan pitää olla pahalla tuulella.
• Ihmiset täällä on aika nihkeitä puhumaan englantia, yleensä kaikki yrittää vaan saksaksi tai lopettaa puhumisen kokonaan :)
• Lastentarhat sijaitsee mitä mielenkiintoisimmissa paikoissa, kuten tää esimerkiksi vilkkaimmalla ostoskadulla. Ei täällä taida lapset kauheesti ulkoilla kun ne on hoidossa.

• kaupassa on aina kauhea kiire pakata kaikki tavarat kun kassoilla ei oo sitä liukuhihnaa mikä Suomessa. Hirveellä kiireellä pitää aina tunkea kaikki kassiin ja samalla maksaa, en ymmärrä miten muut tekee sen niin sujuvasti kun ite oon aina ihan solmussa
• kaikki kaupat sulkee kuudelta ja sunnuntaisin mikään ei ole auki
• Joulupukki tulee täällä 6. päivä joulukuuta ja olen tästä tiedosta erittäin hämmentynyt.
• puistossa asuu paljon kaneja, mutta ne on semmosia pikkuisia. Joku Suomen citykani on ihan valtava tähän itävaltalaiseen lajitoveriinsa verrattuna
• Täällä on kaksi päärautatieasemaa, joista toinen on tälläinen valtava rakennus. Sisältä löytyy kaikki kaupat aina ruokakaupoista vaatekauppoihin.

• nestekartongit kerätään laatikoihin ja viedään sen jälkeen postitoimistoihin
• Elämä Visa Electronin kanssa on vähän vaikeeta, koska se ei käy esimerkiksi ruokakaupoissa
• Oon yrittänyt ostaa kaupasta mahdollisimman samankaltaisia tuotteita kun Suomessa ja kaikessa lukee NEW LIFESTYLE. Suomessa taidetaan siis syödä aika terveellisesti loppujen lopuksi :D
• Ympäri kaupunkia löytyy juomavesipisteitä. Kaikki on eri näköisiä, mutta tässä yksi Mariahilferstrassella.
• 
• Wienissä ei oo yhtäkään aluetta josta pitäis pysyä kaukana, eli onpas aika turvallinen kaupunki.
• Liikennevaloista ei kuulu mitään ääntä
• Astioiden kuivauskaappeja ei tunneta täälläpäin

Mulla ei oo mitään tietoa että miksi mä oon kiinnittänyt huomiota näin hassuihin juttuihin, mutta oonpahan kuitenkin.

Viime viikko sujui oikein kivasti ja etenkin töissä sujui paljon paremmin kun ekalla viikolla. Sitä alkaa pikkuhiljaa oppimaan, että mitä siellä voi tehdä ja missä jutuissa auttaa työntekijöitä. Lisäksi kävin esimerkiksi yhden asiakkaan kanssa puistossa ja toinen halusi perjantaina mennä yksiin juhliin, niin olin sitten siellä mukana. Ja täytyy kyllä sanoa että en oo koskaan tullut ajatelleeksi kaupunkien rakennetta pyörätuolilla liikkuvien kannalta, mutta täällä sitä tulee kyllä mietittyä hyyyyvin paljon. Onneks täällä on metro ja sillä pääsee lähes kaikkialle, koska eipäs pyörätuolilla oikein muihin kulkuvälineisiin mennäkään. Mutta ihan huippuparasta oli se että yhden asiakkaan kanssa mulla oli tosi syvällinen keskustelu hänen elämästään. Ei haitannut vaikka englanti ei ollut ihan sujuvimmasta päästä, asia tuli silti selville. On ihmeellistä että voi ilahduttaa jotain ihmistä niin paljon pelkällä omalla läsnäolollaan. Noille projektissa asuville ihmisille on oikeasti aika iso juttu että sinne tulee vapaaehtoisia ympäri Eurooppaa ja siinä sitten opitaan toisistamme puolin ja toisin. Myös mun vastaava antoi mulle positiivista palautetta ja sanoi että hyvin menee :)

Lauantaina olikin sitten vapaaehtoisbileet Haus Panoramalla, joka on semmoinen valtava opiskelija-asuntola. Ei siellä kyllä pahemmin pystyny tutustumaan muihin vapaaehtoisiin, mutta ihan hauskaa oli! Ja aikaisemmin tällä viikolla sain puhua Suomea kun Kerttuli saapui Suomesta :) Käytiin sitten lauantaina ihmettelemässä Prateria, joka taitaa olla Euroopan toiseksi vanhin huvipuisto. Sieltä löytyikin ihan huikeita juttuja ja lisäksi siellä oli Make a wish- säätiön teemapäivä ja kaikki Starwars hahmot paikalla. Voin kertoa että Kerttuli oli aika täpinöissään kun näki ne :D

Siinä tais olla kaikki tällä kertaa :)