Juuhuu!

Torstai iltana suunnattiin kahdeksan vapaaehtoisen voimin bussiasemalle ja lähdettiin kohti Krakowaa. Matkustettiin PolskiBus nimisellä bussilla ja oli ihan jees, vaikka kyllä huomasi että se on halpamatkustusta. Esim. vessa ei toiminu meijän kahessa ekassa bussissa ja jalkatila on ihan minimaalinen... En oikeesti suosittele kenellekään joka on yli 170 pitkä :) Ja olin tyytyväinen pituuteeni. Eka bussi oli siis välillä Wien-Katowice ja siihen matkaan meni n. 8 tuntia. Katowicessa meillä oli pari tuntia aikaa ennen Katowice-Krakowa väliä, joten otimme suunnaksi Mäkin. Kello oli siis 6 aamulla eikä mikään muu ollu auki...

Krakowassa oltiin yheksän jälkeen ja oli aamulla vähän tahmeeta kun bussissa tuli nukuttua varmaan semmoset 3 tuntia. Noo, eipä meillä ollu mahdollisuutta päikkäröidä niin lähdettiin sit vaan kaartelemaan ympäriämpäri :) Ihastuin Krakowaan kovin kovasti ja siellä oli ihan supermäärä ihania kahviloita ja baareja! Se on ihan hupsua että Wien on tunnettu sen kahvilakulttuurista ja toistaiseksi oon löytänyt 0 täydellistä kahvilaa tai baaria. Sinne täytyy kyllä palata uudestaankin, 3 päivää ei ollut tarpeeksi siellä + meidän paikallisopas ei ollut kovin perillä historiasta... :D

Sunnuntaina mua ei olisi yhtään huvittanut palata Wieniin, tässä kaupungissa on jotain mistä mä en tykkää. Kaikki on ihan kivaa ja ihan puhdasta ja ihan kaikkea, mutta sanoisinko että vähän tylsää. Täällä kun menee kaupungille niin näkee samanlaisen pukeutumistyylin kertaa miljoona, koska kaikki on vaan henkkamaukkaa. Mä oon myös niin tottunut elämään täällä, että kaipaan johonkin muualle. Ja yksi asia mitä oon pohtinut on tää vapaaehtoistyö, koska ehkä sitä alussa odotti jotain suurempaa muutosta itsessä ja että kokisi jonkunlaisen valaistumisen jonkin asian x suhteen. Siksi mä olen alkanut haaveilla vapaaehtoistyöstä jossain yksinkertaisemmissa oloissa ja jossain Euroopan ulkopuolella. Käytiin myös hyvä keskustelu Krakowassa vapaaehtoistyöstä ja suurin osa meidän vapaaehtoisista kokee olevansa tosi tarvittuja omissa projekteissaan. Mä itse ehkä enempi koen että ne tarjoaa mulle mahdollisuuden nähdä millaista on asua ulkomailla ja työskennellä cp-vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien parissa. Tottakai musta jotain apua on niille, tuskin ne muuten tähän ohjelmaan ottaisi osaa.

Oon myös todella kiitollinen siitä että asun Suomessa. Jo syyskuun alussa tuli selväksi, että suurimalla osalla Grenzenlosin vapaaehtoisista on joku tutkinto alla, mutta koska työllisyystilanne on niin huono Euroopassa niin niillä ei oo töitä. Ja yksi meijän vapaaehtoisista on työskennellyt englannin kielen opettajana n.4 vuotta, mutta on koko ajan ollut riippuvainen vanhempien tuloista, koska myös palkat on niin matalat. Monet niistä onkin tullut tänne, jotta ne oppisi Saksan kielen ja jäisi mahdollisesti myöhemmin työskentelemään tänne.

Muuuttta, takaisin Krakowaan: Lauantaina osa porukasta suuntasi siis Auschwitziin, itse päätin jättää sen reissun tällä kertaa väliin. Veikkaan että se olisi ollut mulle vähän liikaa, kun oon tämmöinen herkkä. Sen sijaan suunnattiin Sarahin kanssa Schindlerin tehdasmuseoon. Siellä oli samalla myös melkonen infopläjäys Krakowasta ja Puolan historiasta. Noo eipä senkään museon aiheet tietenkään ollu ihan hilpeimmästä päästä ja sen jälkeen olikin aika väsy. Tosin vietettiin tuolla museossa yhteensä 4,5 tuntia, mutta se oli ihan valtava! Ja kun oli kiinnostusta aiheeseen niin kaikki kyltit ja kaikki informaatio piti tietenkin lukea ja katsoa. Onneksi oltiin Sarahin kanssa samanlaisia museossa kiertelijöitä, niin kummallekaan ei tullut tylsää.

Sunnuntaina vielä suunnattiin Nowa Huta nimiseen kaupunginosaan, joka olikin sitten semmoista mukavan sosialistista tyylisuuntaa edustava. Se oli kyllä semmoista hyvin mahtipontista, vaikka kovin harmaata siellä nyt olikin. SIeltä yllättäen löytyi myös jotkut markkinat joissa käytiin vähän ihmettelemässä ja maistelemassa paikallisia juttuja.

Ylhäällä ensimmäinen alueelle rakennettu kirkko, oli kyllä hyvin tollaista modernia tyylisuuntaa edustava.

Mutta mikä oli ihan huippua niin tän vapaaehtoisen vanhemmat valmisti meille kaikkia tyypillisiä puolalaisia ruokia ja se oli aikas supermahtia! Oli muuten hyviä ruokia ja puolalainen leipä on myös ihan superia :) Mua vaan harmitti kun tosi moni noista vapaaehtoisista on tosi nirsoja ja kyllä ne söi kaikkia ruokia, mutta sit ne aina jälkeenpäin sano niistä jotain tyhmiä juttuja. Ja se että ihmetellään ääneen että mitäihmettä toi on ja äääh. Tottakai voi kysyä, mutta ei semmonen yrjö irvistys naamalla jo valmiiksi... Raivostuttavaa, varsinkin kun ne oli nähnyt tosi paljon vaivaa niiden ruokien eteen.

Tänään sain itseni raahattua lenkille ja Tonavassa asustelee ihan hulluna joutsenia! Ihmiset käy myös ruokkimassa niitä joten kun ne huomaa että joku lähestyy rantaa niin hyvä että ne ei hyökkää kimppuun :)

Semmoista tällä kertaa, tänään taas projektiin ja semmoista perussettii... Sunnuntaina meillä on Jewish tour täällä Wienissä ja sitä odotan suuuurella innolla :)

-Emmi