Wien%20022-normal.jpg

Tää talo on ehkä maailman toisiksi kaunein missä tää mun projekti sijaitsee :) Toi alakerta on siis meidän käytössä ja yläkerrassa asuu joitain muita tyyppejä. Tossa edessä on siis lasitettu veranta, joka on tälleen kesäisin aika huippu ja siellä monet tykkääkin viettää paljon paljon aikaa. Parilla asukkaalla on siellä myös tietokoneet, kun ne ilmeisesti veis liikaa tilaa niiden huoneissa. Ainut ei kiva juttu on se että ne tupakoi tossa verannalla ja sitten kaikki seinät on ihan keltaiset.

Wien%20018-normal.jpg

Wien%20024-normal.jpg

Mä rakastan tota kasvia, joka kiipee ylös noita seiniä. Sen nimi on muurikissa :) Hahaaa, olenpas taitava kääntäjä!

Wien%20039-normal.jpgWien%20029-normal.jpg

Mutta tällä hetkellä en voisi olla tyytyväisempi tohon mun projektiin. Oon kyllä ihan superiloinen, että päädyin työskentelemään with disabled people, koska se vaan opettaa mulle kovin paljon enemmän, kun se nuorten tai lasten parissa työskentely. Kun aluksi etsin pelkästään projekteja, jotka keskittyi nuoriin ja lapsiin, koska se oli sitä mikä oli mulle tuttua ja mitä oon tehnyt aikaisemmin. Ja hirveästi mua jännitti tonne projektiin mennä ekaa kertaa, varsinkaan kun se ei nyt ollut ihan sataprosenttisen selvillä, että mikäs paikka tää nyt olikaan :) Ja eniten tässä koko vapaaehtoisuuden aloittamisessa mä jännitin nimenomaan tota työtä, en niinkään ulkomailla asumista tai muita sellaisia juttuja. Ja rehellisesti sanottuna mä jännitin myös aika paljon omaa reaktiotani, että jos tuleekin semmonen tunne että äkkiä pois täältä. Onneksi ei ole mitään pakoreaktioita tullut ja viihdyn projektin asiakkaiden kanssa oikein hyvin. Toisinaan tuolla on hyvinkin hiljaisia hetkiä, kun asukkaat on omissa huoneissaan. Mutta eihän munkaan kotona aina kauheesti tapahdu :)

Itseasiassa tällä hetkellä tuolla projektissa työskentelee yks sivari ja ne päivät kun se ei oo siellä on mulle aina kivempia, koska silloin mulla on enemmän tekemistä ja asiakkaat ottaa muhun enempi kontaktia. Tottakai niiden on helpompi jutella jonkun kanssa saksaksi kuin englanniksi, joten mä oon sillon vähän sivussa ja yritän ymmärtää jotain mistä ne puhuu :) Mutta edelleen kielikurssia odotellessa. Osa asiakkaista on tosi nopeasti tullut juttelemaan mulle ja halunneet tutustua, mutta toisilla on mennyt tää pari viikkoa tottua siihen, että mä oon paikalla. Tulin toissapäivänä tosi iloiseksi siitä kun yksi hiljaisemmista asiakkaista pyysi mua tulemaan pankkiautomaatille kanssaan :) Voipas joskus pienenpienet asiat tehdä ihmisen iloiseksi.

Ja viime viikolla leivoin pullaa! Aluksi kukaan ei oikeen syönyt niitä ja ajattelin että olikos tää nyt vähän huono juttu, mutta kun tulin seuraavana päivänä töihin niin kaikki oli kadonnut. Ne kyllä sano että ei ollu uus juttu, koska niiden mielestä se oli briossia.

Wien%20031-normal.jpg