Meidän viikko ensin Innsbruckissa ja sen jälkeen Vorarlbergissä kului ihan mahtavasti! Oli kyllä yksi ihan parhaista viikoista koko vuoden aikana :) Ensinnäkin mentiin Innsbruckiin jo edeltävänä viikonloppuna ja ehdittiin oikein hyvin ihmetellä sitä kaupunkia ja nauttia tosta mahtavasta säästä! Aurinko paisto ihan kirkkaalta taivaalta ja oli oikeastaan tosi lämmintä. Käytiin myös tekemässä minivaellus yksi päivä ja olipa se kivaa taas olla vähän metsässä :) Toi eka viikonloppu vietettiin aikalailla keskenään meijän Wien vapaaehtoisten kanssa, mitä välillä vähän nähtiin noita vapaaehtoisia Innsbruckista. Itseasiassa nukuttiin yhden niistä kämpillä, mutta eipä me sitä ihan hirveesti ehditty näkemään! :D Innsbruck on todella erilainen kaupunki kun Wien: vuoret ympäröi ihan joka puolella ja se kaupunki on oikeastaan tosi pieni, melkeen kaikkialle pääsee kävellen. Tosi kaunis myös ja vaikuttaa melko yläluokkaiselta. Siellä ne mummot huiski menemään turkit päällä ja naama ja hiukset viimesen päälle laitettuna :) Tirolilaisten ja Innsbruckilaisten sanotaan tosin olevan vähän rasistisia, koska ne vaan elelee keskenään siellä vuorten kolossa... En näin lyhyellä visiitillä ehtiny huomaamaan, mutta ne ketkä asuu tuolla kertoi että aina ollaan kiinnostuneita että mistä olet tulossa yms, mutta ikinä ei unohdeta kysyä millon oot lähdössä pois :DD

Alotettiin meidän Mid term meeting siis maanantaina ja olipahan taas hulppee paikka missä tää kyseinen koulutus oli! Lisäksi se sijaitsi vähän korkeemmalla joten maisemat oli myös aika hyvät ihan ikkunasta ihmeteltynä. Valmiit ruuat neljäksi päiväksi oli myös enemmän kun jees, varsinkin kun siellä oli ihan mielettömän hyvät salaatiti. Vorarlbergissä selvittiin lähes ilman ruokaa, kun tuli niin hyvin tankattua tuolla koulutuksessa :D Sieltä paikasta mulla ei ole kun seuraava kuva, mutta eiköhän sekin jo jotain kerro :)

Koulutus kokonaisuudessaan oli ihan todella hyödyllinen, pohdittiin paljon meidän omaa olemista ja edistymistä projekteissa, mutta tällä kertaa aika paljon yksinään. Tai siis tottakai oltiin samassa tilassa ja näin, mutta oli aikaa semmoiselle omalle pohdinnalle. Ja tottakai mietittiin myös niitä asioita mitä vielä haluaisi muuttaa ennen oman EVS:än loppua. Mä oon alkanut nyt näkemään tän kokonaisuuden ja jos mulle joku puhuu EVS:ästä niin en ensimmäisenä ajattele mun projektia, vaan sitä kaikkea muuta mitä täällä on. Se projekti tuntuu oikeastaan olevan se helppo osuus täällä, sinne vaan mennään joka päivä ja toivottavasti jotain edistystä tapahtuu ja on avuksi. Sen sijaan oman vapaa-aikansa järjestäminen ja muun elämän organisoiminen tuntuu ainakin mulle olevan hankalampaa. En ehkä ikinä kehu itteäni, mutta nyt on pakko sanoa että oon ylpeä itsestäni ja siitä miten oon saanut mun asiat täällä järjestettyä! Mulla on ihan mahtavia ystäviä täällä ja elämä rullaa kivasti. Jostain syystä oon myös lopettanut asioista stressaamisen. Oon ennen ollut henkilö joka stressaa asioista varmaan hyvin paljon keskivertoa enemmän, mutta nyt ei ihan pienet asiat mietitytä. Täydellinen tasapaino, täältä tullaan! :D

Koulutuksessa meille oli kivasti jätetty aikaa myös hengailla ihan vaan keskenään, koska toi meidän ryhmä ainakin toimii ihan todella hyvin! Siispä kun yksi aamupäivä oli kokonaan vapaa Innsbruckiin tutustumiseen, suunnattiin ylösylös vuorelle. Matka taittui noin 15 minuutissa hissin turvin, eli kauheasti vaivaa ei tarvinnut nähdä... Oli se tosin kyllä aika hintavaakin, kun alennuksen kanssa maksettiin 20 euroo. Mutta kaiken ton rahan arvoista koska ne maisemat oli ihan mielettömät!

Oli pieni ihminen hyvin iloinen tuolla huipulla! Korkeutta oli siis 2256 metriä. Ja taisin ehkä tuolla päättää että jos joskus lähden opiskelujen aikana Eurooppaan vaihtoon, niin tahtoo jonnekkin missä on alpit! Laskettelemaan ei ehditty tällä kertaa, mutta vitsi kun ois tehny mieli mennä!

Onneksi ulkoiltiin kuitenkin hyvinkin paljon tuolla koulutuksen aikana, leikittiin lumessa, käytiin liukurimäessä ja oltiin lumisotaa tottakai :) Näille etelän vahvistuksille se on tietysti ihmeellistä että on lunta ja mitä kaikkea sillä voikana tehdä... Kaikki ei tosin ehkä hallinnu ihan kaikkia lajeja, kun toi mun turkkilainen kämppis laski liukurilla kiviseinää päin. Onneksi ei käyny mitään :D

Innsbruckista matka jatkuikin sitten Vorarlbergiin eli ihan läntiseen Itävaltaan. Muutama noista vapaaehtoisista ketkä oli meidän kanssa tuolla koulutuksessa asustelee siellä ja onhan muuten aika erilaista siellä!

Toi projekti tarjoaa siis asuntoja ja työtä kehitysvammaisille. Tuolla asustelee siis kaikki mahdolliset eläimet, joita ne sitten hoitaa ja myös tuottaa lihaa, maitoa, kasviksia, munia yms. itselleen käytettäväksi sekä myyntiin. Vitsi kun siellä oli kotoisa ilmapiiri ja muutenkin homma näytti toimivan. Noille vapaaehtoisille tosin haasteen tekee se, että ne asuu tuolla samassa paikassa, joten yksikin ilta yksi näistä paikan asukkaista päätti tulla visiitille ja se olikin sitten ihan oma numeronsa :) Mutta olipa hauskaa nähdä ihan erilainen työskentely & asumisympäristö kun mihin me ollaan täällä totuttu.

Koska tossa kyseisessä kylässä ei ole ihan hirveästi nähtävää noin muuten niin päätettiin sitten lähteä käymään LIndaussa Saksan puolella.

Ja pyhpah, niillä ei ollu Suomen lippua ollenkaan tossa rivistössä! Mutta oli siis varmana ihan kiva kaupunki, mutta hyvin epäkivaa siitä teki karmiva tuuli... Oli varmaan muutenkin -2 ja ihan järkyttävän kamalan hirveä tuuli! Ehkä paras osuus oli siis se kun mentiin kahvilaan ja oli lämmintä :) Hahaha, elämän pienet ilot ja silleen.

Vikana iltana lähdettiinkin sit ulos ja näin jotain ihan mystistä. Täällä on siis karnevaaliaika meneillään ja siellä keskustassa oli ihan hirveä määrä orkestereita, joilla oli kaikilla semmoset naamiaiskamppeet päällä! Olin ihan toodella hämmentynyt mutta olipa se hauskaa :) Sit niillä oli vielä afterpartyt ja sielläkin ne vaan jatko soittamista... Mutta oli superhauskaa!

Seuraavana päivänä 6 tunnin junamatka ei enää ollutkaan superhauskaa, mutta selvittiinpä kuitenkin! Kaiken kaikkiaan oli ihan mahtava reissu ja siksi paluu Wieniin ei napannut sitten ollenkaan... Oon myös ymmärtänyt että mä viihdyn paremmin pienemmissä kaupungeissa, Wienissä on vähän liian paljon hulinaa mulle :) Mutta löytyipähän täältäkin viikonloppuna kivaakivaa, kun oli ravintolapäivä! Juuhuu hyvä Suomi sitä todellakin vietetään muuallakin kun siellä. Tosin koko Wienissä taisi olla 7 paikkaa ja kukaan toinen vapaaehtoinen ei ollut koskaan kuullutkaan tästä konseptista ja sainkin sitten vastailla ihan ahkerasti kaikkiin kysymyksiin. Oikeastaan tää oli munkin eka kerta osallistumassa ravintolapäivään, kerran oon ollut kokkailemassa :)

Tää paikka oli ihan mahtava ja ihan vaan sen takia että niillä oli tuli! Voi vitsi kun voi tuoksu tuoda niin paljon muistoja. Siellä oli myös kiva puu, jota pytsyi hyvin halailemaan :) Taisi se ruokakin olla ihan hyvää, mä skippaisn tän paikan ruuan.

hodareita & hamppareita. Ei ehkä kaikista esteettisin näkymä, mutta oli hyviä!

Kahvihifistelyä! Niillä oli sama kahvi valmistettuna kolmella eri tavalla ja maistu kuulema tosi erilaisilta... Olin ihan innoissani tästä vaikka en ite juokaan kahvia :) Ja ihme vempele niillä oli sen kahvin valmistamiseen, näytti enempi semmoselta laboratorio matskulta.

Ja viimeisenä vähän makeeta :) Höhöö toi mun pöllö muffinssi oli niin hulvaton. Mutta oli tosi kiva huomata että täälläkin ideasta oltiin saatu hyvin kiinni ja etenkin meille oli kivaa se että myös hinnat oli todella kohtuullisia. Esim tosta muffinsista maksoin 1,50 ja teestä 50 senttiä. Mikä taas oli harmi oli se että noissa paikoissa ei näyttänyt ihan hirveästi olevan vierailijoita... Me kierrettiin noista paikoista 4 ja ainut missä oli oikeasti jonoa oli toi tulipaikka :) Sillä muuten myös sattui olemaan suomalainen nimi, mutta unohdin kysyä että miksi. Mutta joo on Wienissäkin kivaa, ainakin jos uskoo viime sunnuntaita. Ensi viikonloppukin on jo kokonaan ohjelmoitu, että eiköhän sekin tule olemaan hyvin paljon kivaa. Kuullaan taas!

-Emmi

Aika kuluu niin hurjaa vauhtia, että ei meinaa ymmärtää. Joululoma suomessa meni oikein mukavasti, vaikka alkuun se meinas vähän tökkiäkin. Tajusi kuinka sitä oma elämä onkaan nyt täällä ja siellä ei ollut yhtä paljon hälinää ja hulinaa. Mutta mukavaa se oli silti ja loppua kohden vaan parani. Hassua oli se että Suomessa käynnin jälkeen oli enemmän koti-ikävä kun ennen joulua. Ehdin myös hyvin vierailemaan monien sukulaisten luona ja olipa sukuun tullut pienenpieniä uusia vahvistuksia ja ristiäisiäkin päästiin juhlimaan :) Olin myös hämmentynyt kun menomatkalla Suomeen oli semmonen olo että oon menossa kotiin, mutta myös paluumatkalla Wieniin oli sama olo! Tai en mä ees oikein tienny paluumatkalla että mihin mä oon menossa, mutta johonkin tuttuun ja kotoisaan kuitenkin...

Mutta täällä Wienissä elämä on taas polkaissut oikein mukavasti käyntiin ja palattuani Suomesta on ollut jotenkin tosi hyvä fiilis olla täällä. Sama meno täällä jatkuu: Arkisin elämä pyörii töiden ympärillä ja viikonloput onkin sitten ohjelmaa täynnä. Mut oli aika maagista tulla tänne takaisin kun yhtäkkiä tajusi, että vitsi mullahan on elämä ja kavereita täällä :D Ensi viikko tuleekin olee taas kivaakivaa, kun lähetään jo lauantai aamuna Innsbruckiin, sit siellä 2.-5. päivä on meidän mid term meeting ja sieltä vielä mennään vorarlbergiin, joka sijaitsee iiihan Itävallan länsiosassa. Jeejeee, kauhistuttaa vaan että kohta on jo helmikuu ja enää 4 kuukautta jäljellä sen jälkeen! Mihin aika katoaa? Ookeii, no mulla vaan sattu olee aika pitkä tää mun pesti, kun normi erasmus on yleensä sen 5 kuukautta. On mulla ihan hyvin vielä aikaa :)

Parit kuvat siitä mitä täällä on tullu tehtyä:

Grenzenlosin kanssa Boku Ball:issa :) Noi oli Hofburgissa, joten oli ihan kiva nähdä se paikka sisältä, mut muuten ei toi valssaaminen oikeen nappaa.. Plus mun hermot menee ehkä joka kerta kun ees nään ton Spanish ghetton :))) Ne ei oikeesti kykene puhuu englantia niin ne puhuu keskenään vaan espanjaa ja mun mielestä se on niiiin hermojaraastavaa!

Sittenpä Kerttulin kanssa keksittiin yksi sunnuntai etsiä jotain tekemistä ja tässäpä se minne päädyttiin:

Chimney sweep museum! En voi suositella :) Tota paikkaa piti semmonen vanha pappa, joka ei oikein puhunu englantia ja jepjep. Yritin olla kohtelias ja kyselin juttuja niin sit se papparainen puki mulle tommoset nokikolari vaatteet päälle... En ollu kauheen innoissani siinä vaiheessa :D Lisäksi se kysy meiltä heti aluksi että juodaanko me skumppaa, ja kun kieltäydyttiin siitä niin luonnolisesti se tarjos shotteja... Jätettiin kuitenkin väliin.

Ja ton museon toisessa huoneessa oli aivan hurja määrä kahvimyllyjä! En sit ihan osaa sanoa, että miten ne liitty tähän aiheeseen :)

Mut oli ilmanen niin miksipä ei :)

Ei tällä kertaa muuta, yritän palailla taas kun oon kotiutunut tuolta reissultani.

-Emmi

Wien on varsin tunnettu erilaisista joulumarkkinoistaan ja niitä täällä kaupungissa riittääkin! Joka kulman takaa löytyy jonkunlaiset markkinat, toiset isompia ja toiset pienempiä. Varsin turisteille suunnattuja tapahtumia ne taitaa olla, mutta käy siellä paikalliset juomassa punssia. En oo aikasemmin juonut punssia, mutta täällä siihen tulee ainakin punaviiniä ja rommia. Ei oo ehkä ihan mun juttu :) Nää kuvat on taas äärettömän huonoja mutta onpahan jotain...

Karlsplatzin markkinoilta

Myös Schönbrunnin edessä on aika isot markkinat

Ja tämmösiä suhteellisen mahtipontisia jouluvaloja on isketty ympäri kaupunkia.

Mä en vaan oo oikeen vielä saanut joulutunnelmaa päälle jostain syystä, mutta luulen että tällä säällä on tekemistä asian kanssa! Täällä ei vieläkään oo pakkasta ja lähinnä sataa koko ajan vettä. Vois olla semmonen marraskuun alku menossa tän sään puolesta. Ja hurjaa on se että alle viikon päästä mä oon jo Suomessa joulua viettämässä! Miten se 6 kuukautta menikin niin nopeasti ja nyt ois aika palata hetkeksi kotiin. Oon kyllä aivan superonnellinen kun pääsen näkemään kaikki rakkaat Suomessa, mutta toisaalta vähän jännittää. Mitäs jos siellä kaikki onkin ihan samanlaista ja ja... Ja vaikka tuntuu että aika on kulunut tosi nopeasti niin nyt jo voi huomata sitä muutosta mikä itsessä on tapahtunut. Muistan kun ekalla viikolla mulle oli ihmeellistä se että ylipäänsä puhuin englantia koko ajan ja ihmettelin kummallisia juttuja, kun nyt ne samat asiat on ihan arkipäiväisiä. Ihmisiin oppii tutustumaan tosi nopeasti, kun tietää että on mahdollisuus tuntea ne vaan hetken aikaa. Ja englannin puhuminen tuntuu niin luonnolliselta että joskus ei ees huomaa vaikka kieli vaihtuu. Ja vaikka miten monta muuta asiaa, mutta ne ei nyt halua järjestäytyä miksikään ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Ehkä ne kaipaa vähän aikaa.

Leivottiin vanillekipferl -keksejä töissä, jotka on siis paikallisia joulukeksejä. On näillä pipareitakin, mutta ne on aika tujun makusia :)

Lisäksi Eevi oli täällä kyläilemässä tällä viikolla ja noiden kaikkien joulumarkkinoiden lisäksi ehdittiin käymään myös Bratislavassa. Lähdettiin sinne isolla porukalla, kun Grenzenlos oli järjestämässä mutta aika pian lähdettiin seikkailemaan kahdestaan kun se päätösten teko eteni niin hitaasti ja sato vettä. Se oli kyllä vähän harmi että tosiaan ton koko päivän ajan sato ihan kunnolla, mutta mitä pienistä. Onneksi oli sateenvarjo mukana.

Kuva Bratislavasta, joulumarkkinoilta ei tietenkään ole kuvia! :)

Käytiin siellä mun superlemppari kahvilassa ja katsokaa mikä täydellinen leipä :DD

6. päivä täällä juhlittiin Pyhän Nikolaoksen päivää ja niitä näkyikin ympäri kaupunkia jakelemassa lapsille lahjoja. Mä yritin kovasti kysellä mun projektissa että mitä nyt tapahtuu ja mikä tää perinne on mut kukaan ei oikein halunnu vastata mulle... :D Tai ehkä ne ei vaan itekään tiedä. Mutta kun siis täällä tähän Nikolaos perinteeseen kuuluu myös Krampus, joka on semmoinen hirviö joka antaa tuhmille lapsille hiiliä. Ja sitten joku mulle kyllä kertoi että ennen joulua tulee vielä joklu ilkiö tyyppi joka lyö ihmisiä jollain oksalla tai ketjulla?!? Pitäisköhän pysyä vaan kotona... :D Mutta joo tässä saattaa olla myös pieni kielimuuri välissä etä kun ne selittää näitä asioita mulle niin ei ihan koko merkitys löydä perille. Hahaa, korjatkaa jos joku tietää jotain tästä asiasta!

Samaisena päivänä suuntasin yhden projektin asukkaan ja sen tyttöystävän kanssa joulugospeliin ja oli kyllä oikein hauska kokemus! Taitavia laulajia ja ihan mahtavan kaunis kirkko, niin ei se kauheen ikävää voi olla :) Mun projekti vielä makso sen lipun mulle joululahjana niin aikas muikeeta.

Semmosia juttuja täällä, nyt vaan innolla ja jännityksellä odotan mun Suomen visiittiä! Ai niin ja leivoin muuten korvapuusteja myöskin täällä, mutta pitää ehkä mennä mummon oppiin loman aikana, kun lopputulos oli tämä:

Hyvältä ne maistu, mutta kolmasosa niistä oli suht persoonallisen näköisiä! :D

Heippaheii ja näkyillään!

-Emmi

Torstai iltana suunnattiin kahdeksan vapaaehtoisen voimin bussiasemalle ja lähdettiin kohti Krakowaa. Matkustettiin PolskiBus nimisellä bussilla ja oli ihan jees, vaikka kyllä huomasi että se on halpamatkustusta. Esim. vessa ei toiminu meijän kahessa ekassa bussissa ja jalkatila on ihan minimaalinen... En oikeesti suosittele kenellekään joka on yli 170 pitkä :) Ja olin tyytyväinen pituuteeni. Eka bussi oli siis välillä Wien-Katowice ja siihen matkaan meni n. 8 tuntia. Katowicessa meillä oli pari tuntia aikaa ennen Katowice-Krakowa väliä, joten otimme suunnaksi Mäkin. Kello oli siis 6 aamulla eikä mikään muu ollu auki...

Krakowassa oltiin yheksän jälkeen ja oli aamulla vähän tahmeeta kun bussissa tuli nukuttua varmaan semmoset 3 tuntia. Noo, eipä meillä ollu mahdollisuutta päikkäröidä niin lähdettiin sit vaan kaartelemaan ympäriämpäri :) Ihastuin Krakowaan kovin kovasti ja siellä oli ihan supermäärä ihania kahviloita ja baareja! Se on ihan hupsua että Wien on tunnettu sen kahvilakulttuurista ja toistaiseksi oon löytänyt 0 täydellistä kahvilaa tai baaria. Sinne täytyy kyllä palata uudestaankin, 3 päivää ei ollut tarpeeksi siellä + meidän paikallisopas ei ollut kovin perillä historiasta... :D

Sunnuntaina mua ei olisi yhtään huvittanut palata Wieniin, tässä kaupungissa on jotain mistä mä en tykkää. Kaikki on ihan kivaa ja ihan puhdasta ja ihan kaikkea, mutta sanoisinko että vähän tylsää. Täällä kun menee kaupungille niin näkee samanlaisen pukeutumistyylin kertaa miljoona, koska kaikki on vaan henkkamaukkaa. Mä oon myös niin tottunut elämään täällä, että kaipaan johonkin muualle. Ja yksi asia mitä oon pohtinut on tää vapaaehtoistyö, koska ehkä sitä alussa odotti jotain suurempaa muutosta itsessä ja että kokisi jonkunlaisen valaistumisen jonkin asian x suhteen. Siksi mä olen alkanut haaveilla vapaaehtoistyöstä jossain yksinkertaisemmissa oloissa ja jossain Euroopan ulkopuolella. Käytiin myös hyvä keskustelu Krakowassa vapaaehtoistyöstä ja suurin osa meidän vapaaehtoisista kokee olevansa tosi tarvittuja omissa projekteissaan. Mä itse ehkä enempi koen että ne tarjoaa mulle mahdollisuuden nähdä millaista on asua ulkomailla ja työskennellä cp-vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien parissa. Tottakai musta jotain apua on niille, tuskin ne muuten tähän ohjelmaan ottaisi osaa.

Oon myös todella kiitollinen siitä että asun Suomessa. Jo syyskuun alussa tuli selväksi, että suurimalla osalla Grenzenlosin vapaaehtoisista on joku tutkinto alla, mutta koska työllisyystilanne on niin huono Euroopassa niin niillä ei oo töitä. Ja yksi meijän vapaaehtoisista on työskennellyt englannin kielen opettajana n.4 vuotta, mutta on koko ajan ollut riippuvainen vanhempien tuloista, koska myös palkat on niin matalat. Monet niistä onkin tullut tänne, jotta ne oppisi Saksan kielen ja jäisi mahdollisesti myöhemmin työskentelemään tänne.

Muuuttta, takaisin Krakowaan: Lauantaina osa porukasta suuntasi siis Auschwitziin, itse päätin jättää sen reissun tällä kertaa väliin. Veikkaan että se olisi ollut mulle vähän liikaa, kun oon tämmöinen herkkä. Sen sijaan suunnattiin Sarahin kanssa Schindlerin tehdasmuseoon. Siellä oli samalla myös melkonen infopläjäys Krakowasta ja Puolan historiasta. Noo eipä senkään museon aiheet tietenkään ollu ihan hilpeimmästä päästä ja sen jälkeen olikin aika väsy. Tosin vietettiin tuolla museossa yhteensä 4,5 tuntia, mutta se oli ihan valtava! Ja kun oli kiinnostusta aiheeseen niin kaikki kyltit ja kaikki informaatio piti tietenkin lukea ja katsoa. Onneksi oltiin Sarahin kanssa samanlaisia museossa kiertelijöitä, niin kummallekaan ei tullut tylsää.

Sunnuntaina vielä suunnattiin Nowa Huta nimiseen kaupunginosaan, joka olikin sitten semmoista mukavan sosialistista tyylisuuntaa edustava. Se oli kyllä semmoista hyvin mahtipontista, vaikka kovin harmaata siellä nyt olikin. SIeltä yllättäen löytyi myös jotkut markkinat joissa käytiin vähän ihmettelemässä ja maistelemassa paikallisia juttuja.

Ylhäällä ensimmäinen alueelle rakennettu kirkko, oli kyllä hyvin tollaista modernia tyylisuuntaa edustava.

Mutta mikä oli ihan huippua niin tän vapaaehtoisen vanhemmat valmisti meille kaikkia tyypillisiä puolalaisia ruokia ja se oli aikas supermahtia! Oli muuten hyviä ruokia ja puolalainen leipä on myös ihan superia :) Mua vaan harmitti kun tosi moni noista vapaaehtoisista on tosi nirsoja ja kyllä ne söi kaikkia ruokia, mutta sit ne aina jälkeenpäin sano niistä jotain tyhmiä juttuja. Ja se että ihmetellään ääneen että mitäihmettä toi on ja äääh. Tottakai voi kysyä, mutta ei semmonen yrjö irvistys naamalla jo valmiiksi... Raivostuttavaa, varsinkin kun ne oli nähnyt tosi paljon vaivaa niiden ruokien eteen.

Tänään sain itseni raahattua lenkille ja Tonavassa asustelee ihan hulluna joutsenia! Ihmiset käy myös ruokkimassa niitä joten kun ne huomaa että joku lähestyy rantaa niin hyvä että ne ei hyökkää kimppuun :)

Semmoista tällä kertaa, tänään taas projektiin ja semmoista perussettii... Sunnuntaina meillä on Jewish tour täällä Wienissä ja sitä odotan suuuurella innolla :)

-Emmi

Viimesen kolmen viikon aikana oon tehnyt ehkä vähempi kun ikinä, koska se flunssa ei sit ollutkaan ihan helposti laantuvaa sorttia... Ensin meni viikko kotona sen ekan flunssan kourissa ja sitten Salzburgissa vietetyn viikonlopun jälkeen halusi tulla toinen flunssa. Onneksi tää toka ei oo ollu yhtä paha, ja sain lääkäriltä jotain vastustuskykyä parantavia lääkkeitä että jospa tässä kohta oltais vihdoin terveitä!

Öööh, mun elämästä on tullut niin arkista täällä että ei oikein oo enää pienintäkään ajastusta että mistä mä voisin kertoa. Tänne on vihdoin tullut syksy, vaikka edelleenkin päivät voi olla +17 ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Mikä tietysti syksyn tulossa mua ikävystyttää aina yhtä paljon on pimeys. Se ei vaan sovi mun päälle ja ehkä se on yksi syy myöskin miksi nää pari vikaa viikkoa on menny aika tahmeesti...Tai siis on täällä tietysti tapahtunut ja oon tavannut uusia ihmisiä ja ollaan nähty vapaaehtoisten kanssa, mutta se nyt on sitä mitä täällä tapahtuu ihan koko ajan :)

Mua ilostuttaa tällä hetkellä suuresti se että viikonloppuna lähdetään seikkailemaan Puolaan. Tai siis yksi noista meidän vapaaehtoisista on kotoisin Krakowasta, joten saadaan ihan paikallisopas mukaan :) Saa ainakin istua bussissa enemmän kun tarpeeksi, koska lähetään täältä torstai-iltana kymmenen maissa ja 12 tuntia myöhemmin pitäis olla perillä Krakowassa. Meillä on vielä joku ihan järjetön vaihto ennen kuutta aamulla jossain puolalaisessa pikkukylässä, jossa sitten ootellaan pari tuntia ennen sitä seuraavaa bussia.

Ja siis reilu viikko sitten eksyin Salzburgiin, kävin siellä moikkaamassa paria vapaaehtoista mun Arrival trainingistä ja tottakai tutustuin myös moneen uuteen :) Nää vapaaehtoisporukat on kyllä kauheen kivoja kun kaikki on niin avoimia! Siellä sitten käytiin tutustumassa kaikkiin merkittävimpiin nähtävyyksiin ja on se vaan ihan superkaunis kaupunki.

Okei toi sää oli myöskin aika huikee :) Sunnuntaina käytiin vielä vierailemassa Hellbrunin linnassa ja osallistuttiin semmoselle kierrokselle missä esitellään ton linnan erikoisuudet eli kaikkia erilaisia vesijuttuja siellä puutarhassa. Se kuka tuolla linnassa on asustanut on tainnu olla aika jekkuli ja sen suurinta huvia on todennäköisesti ollu sen vieraiden kasteleminen, koska siellä puutarhassa kävellessä vettä saatto yhtäkkiä tulla millon mistäkin.

Tossa ylemmässä kuvassa esimerkiksi tollainen pöytä, jossa myöskin riitti noita vesisuihkuja. Oli kuulemma kätevä rauhottamaan vieraita, kun ne alko olla liian humalassa :)

Ja siellä oli yksisarvisia! Jeeeee

Ja olihan se Halloweenkin :) Mekin laitettiin maalit naamaan ja lähettiin baariin, siellä tulikin sitten vastaan aika mielenkiintosen näköstä porukkaa..

Ja lisäksi käytiin tommosessa taikamaassa missä myydään käsinkoristeltuja kananmunia. Ihan mieletön paikka ja noita munia löytyy oikeesti joka teemaan sopiva! Mä olin ihan lumoutunu ja pyörin vaan ympyrää, ja jee olin iloinen. Miten paljon kauniita juttuja :)

Että jeejuu sellaista sitten tällä kertaa :) Musta on muuten tullu köyhäilyn mestari! Me saadaan siis kuukausittain se 290 euroa käyttöön ja nyt viimeisen kuukauden aikana en oo pahemmin laskeskellut mun rahoja, matkustanut Salzburgiin (meni yhteensä rahaa n.80 euroo), maksanut bussiliput Puolaan (45 euroo) ja ostanut mitä on huvittanut. Ja oho perjantaina saa jo lisää rahaa! Ja ei hätää suurin osa tosta jäljelle jääneestä rahasta on mennyt ruokaan :) Eli ei, en ole kuolemassa nälkään kun joku sitä kuitenkin kysyisi :D

Tänään iski flunssa ja siksi tää päivä menikin ihan vaan kotona löllöilemässä. Sain sentään raahauduttua Saksan kielitestiin ja niin ne totes että pystyn jatkamaan suoraan A2 tasolta, vaikka se A1.2 jääkin nyt siitä välistä. Ja mä luulen että sanaston puolesta ois mahdollista jatkaa jopa B1 tasolta, mut kun mulla ei oo mitään hajua Saksan kieliopista, niin ehkä sitäkin ois ihan jees oppia! Tällä hetkellä mä siis pystyn puhumaan preesensissä ja perfektissä :D Mutta ymmärrys on nyt tehnyt jonkun huiman hyppäyksen eteenpäin ja esimerkiksi tuolla projektissa ollessa suurimman osan ajasta pysyn kärryillä että mistä puhutaan :) Se on sitten tietenkin eri asia että kuinka paljon ymmärrän siitä sisällöstä...

Projektissa sain myös yllättävää palautetta yhdeltä asiakkaalta, kun se sano mulle että on tosi kiva kun mä vaan istun siellä välillä tekemättä mitään :) Se sano että se luo jotenkin rentoa fiilistä sinne, kun kaikki ei koko ajan huiski ympäriinsä. Mulla on myös välillä ollu siellä neulejuttuja mukana ja tää samainen asiakas sano sillon että se on ihan kun meditaatiota sille kattoa kun mä neulon :)) En siis enää ota turhaa stressiä niistä hiljaisista hetkistä siellä projektissa, kun kerran tekemättömyyskin voi olla hyvästä, jos kerran joku siitä nauttii. Ehkä se luo semmoista kodinomaista tunnelmaa tai jotain. Lisäksi se itävaltalainen vapaaehtoinen aloitti viime viikolla ja ihan mukavasti se on sujunut ainakin näin alkuun, vaikka olinkin huolissani siitä että mitenköhän meille kaikille riittää tekemistä. Mutta on ollu tosi rentoo ja jotenkin siellä koko talossa on ehkä vapautuneempi tunnelma nyt kun siellä on enemmän epätyöntekijöitä. Ja se itävaltalainen vapaaehtoinen on siitä tosi mukava että se juttelee mulle tosi paljon toisin kuin ne muut työntekijät. Mutta jännäähän siis on se että se puhuu mulle lähinnä saksaksi, koska sen mielestä on tärkeetä että mä opin :) Nyt kyllä ne muutkin työntekijät on sisäistänyt sen että mä ymmärrän saksaa ja osa onkin vaihtanut kielen aikalailla kokonaan. Yksi niistä työntekijöistä oli kyllä tosi pettyny itseensä kun mä en ymmärtäny kun se puhu saksaa :D Mutta nää keskustelut on edelleen semmosia että mä vastaan englanniksi.

Viime viikolla käytiin ihmettelemässä Badenia, joka on semmoinen itävaltalaisidyllikaupunki tässä suht lähellä. Se on siis ilmeisesti ollut kylpyläkaupunki ja on siellä ainakin hulppee kasino :)

Lisäksi oon vihdoin ja viimein saanut aikaiseksi hommata kirjastokortin! Juuhuu, hyvä minä. Siksi sainkin luettua Sofi Oksasen Baby Janen suomeksi ja sit vähän hömppääpömppää. Mutta siis Wienin pääkirjastosta löytyy n. 32 kirjaa suomeksi :)

Viime viikonloppuna käytiin sit Lainzerin eläintarhassa, joka on siis semmoinen iso aidattu alue jossa pitäisi asustella villejä eläimiä. Me siis nähtiin vaan villisikoja, mutta olihan sekin ihan hauskaa. Muuten toi reissu oli ihan mahtavan onnistunut ja jeee, se oli onnellinen päivä :) Parasta siitä teki ehkä se että me löydettiin leikkipaikka ja mentiin keinumaan ja oltiin ihan lapsia. Mutta voi sitä riemun määrää!

Bongaa villisika ylemmästä kuvasta! :D

Ja sitten siellä oli tommonen näköalapaikka josta näkyy kirkkaalla säällä piiiitkääälle, mutta toi päivä oli aika sumuinen..

Että semmoista, huomenna Grenzenlos järjestää semmoisen minivaelluksen Hermansskogeliin joka on ehkä Wienin korkein huippu mutta taitaa jäädä nyt väliin, kun vähän tää flunssa painaa... Nyt on kyllä kaikki keinot flunssaan kokeiltu, inkivääriteet ja tällä hetkellä menee rommikolaa :D Jospa se tästä!

heippuheii

-Emmi

Kauheesti on kaikkea tekemistä aina viikonloppusin, kun viikot taas menee aina rauhallisemmissa merkeissä. Viikonloppusin ois ihan aamusta iltaan tekemistä ja yleensä pitää valita asioiden välillä. Viikolla ongelmana on tosiaan se että suurin osa ihmisistä on töissä sillon kun mä oon vapaalla :) Noo, jos se kielikurssi nyt onnais niin eipähän tarvii miettiä enää vapaa-ajan ongelmia kun se vapaa-aika menee sit vähän siinä!

Pari viikkoa sitten viikonloppuna oli Weinwanderweg täällä Wienissä ja käytiin siellä Suomi porukalla vähän pyörimässä. Paljon oli ainakin ihmisiä liikkeellä ja oli ihan hauska kävellä tuolla ja ihmetellä lisää viiniviljelmyksiä.Toi reitti oli yhteensä jonkun reilu 10 kilsaa, mutta me taidettiin lopulta kävellä siitä joku kuusi ja sen jälkeen lähdettiin syömään. Mutta se reitti oli kyllä oikein mukava, ainut vaan että se nousi melkoselle kukkulalle ja en ollut ihan semmoseen hikiliikuntaan varautunut :) Oli mulla kuitenkin vaelluskengät jalassa. Tää oli siis eka kerta mulle täällä kun nään enemmän kun kaksi suomalaista samaan aikaan ja voi jestas kun mä olin hämmentynyt. Yritin monesti esimerkiksi vastata englanniksi suomen sijasta :) Ja se oli ihan ylikuormittavaa kun pystyy ymmärtämään ihan kaiken mitä ympärillä puhutaan!

Tuoltahan sitten vielä jatkettiin yhen suomalaisen kämpille ja sieltä siirryttiin baariin. Mä lähin kuitenkin jo ihan hyvässä vaiheessa takas kämpille ja sunnuntai menikin sitten aikalailla lepäillessä :) Huh ja suomalaisten juomatahti on aika hurja, tulipahan taas huomattua! Sunnuntaina illalla lähin kuitenkin vähän kävelee ja onneks lähin koska oli aika kiva ilma.

Viime viikonloppuna olinkin lauantaina hurjat 9,5 tuntia töissä ja sunnuntaina suunnattiin Bratislavaan Kerttulin kanssa. Alunperin meidän oli tarkotus mennä joidenkin aupairien kanssa, joiden kanssa olin treffannut aikasemmin viikolla, mutta lopulta ei sit löydettykään toisiamme sieltä :) Noo, eipä se mitään oli tosi kiva ja rento päivä kuitenkin. Toi kaupunkihan oli ihan hauska ja vanha kaupunki tosi symppis, mutta muuten siellä on vähän nähävissä menneiden aikojen vaikutus. Ja hurja määrä kodittomia ihmisiä kaduilla. Sieltä oli ilo kadonnut. Mutta löydettiin ihan huippumahtava kahvila, jonka takia Bratislavaan pitää päästä uudestaankin!

Ja muistakaa että kadulle ei saa pissata!

Tavattiin myös hassu pappa hautausmaalla, joka olisi kovasti halunnut meille jutella, mutta kun ei oikein löytynyt yhteistä kieltä. Keskusteltiin sitten italian, ranskan, venäjän, saksan ja englannin sekotuksella ja voi kun hyvin ymmärrettiin toisiamme :) No ei todellakaan, mutta pappa näytti iloiselta sen jälkeen. Jotain se tosin puhu Babyloniasta ja ei ihan tajuttu sitä kohtaa, kunnes nähtiin baari jonka nimi oli Babylonia :DD!

Ja sitten se ihana kahvila, johon täytyy pääsät uudestaankin. Hämmennyimme tosin kovin kovasti kun tilattiin kaakaot, mutta paikalliseen tapaan  se olikin sitten sulatettua suklaata. Ja siis se oli niin jäykkää että sitä oli mahdotonta juoda :D Siitäpä sitten vaan syömään kupillinen suklaata! Mutta tuolla paikassa on joskus myös live musaa ja jotain tapahtumia niin pohdittiin että tonne vois joskus mennä vaikka yöksi.

Ja Bratislavaan pääsee täältä 6 eurolla suunta, eli eipä kauheesti köyhdytty tosta reissusta!

-Emmi

Pari viikkoa sitten kävin tekemässä mun toisen rekisteröitymisen täällä Itävallassa ja nyt saa sitten ihan luvallisesti pysyä täällä pidempäänkin. Olin tuolla paikalla puol tuntia avaamisen jälkeen ja mun vuoronumero oli jo 98 :) Toi eka jonohan kulki yllättävän nopeasti ja selvisinkin siitä noin 45 minuutissa. Se ikävä puoli tosin oli että ton ekan jonon jälkeen pääsi toiseen jonoon, jossa sitten menikin se 2 tuntia. Oli kyllä vähän puuduttavaa ootella siellä yhteensä 3 tuntia vaikka oishan siihen pitänyt osata varautua. Etenkin se tuntu jotenkin hölmöltä, kun siihen paperin tekemiseen meni noin minuutti, kun vihdoin pääsin sinne virkailijan luokse. Mutta ilmeisesti tuolla paikassa myönnettiin myös ihan pysyviä oleskelulupia niin joillain se otti ihan tosi pitkän ajan

Viikko sitten olikin mun arrival training näin kolmen kuukauden jälkeen :) No parempi myöhään kun ei millonkaan ja ehkä mä jopa sain siitä enempi irti kun ne jotka on ihan alussa projektiensa kanssa. Koin ton koulutuksen kyllä ihan tosi hyödyllisenä ja oli ihan huikeeta huomata miten paljon saksaa pystyy ymmärtämään kun joku ei-natiivi puhuu sitä. Pystyin siis ymmärtämään lähes kaiken mitä ne saksaa osaavat vapaaehtoiset puheli toisilleen, tottakai kieli on paljon helpompaa silloin jos se ei oo kummankaan äidinkieli. Noo, palasin kuitenkin hyvin nopeasti takaisin maanpinnalle mun saksan kielen taitojen suhteen, kun menin mun projektiin ja siellä ne puhuu niin mystisillä murteilla että voi jestas! :) Mutta toi koulutus oli siis hyvin paljon oman projektin pohtimista ja sitten pohdittiin myös jotain yleisimpiä ongelmia yhdessä. Ja ne korosti tosi paljon sitä että EVS ei oo vaan se projekti vaan myös kaikki muu eläminen mikä tapahtuu täällä Itävallassa. Ja oli kyllä ihan huippua tavata muita vapaaehtoisia ympäri Itävaltaa ja varmasti meen niiden luokse kyläilemään ainakin Insbruckiin ja Salzburgiin.

Mä jotenkin oletin että me oltaisiin jossain nuorisotalolla ja kokkailtaisiin ruuat itse, mutta täällä olikin vähän eri meininki. Nukuttiin nimittäin hotellissa ja syötiin kaikki ruuat ravintolassa! Ja se ruuan määrä oli jotain ihan jäätävää. Aina kolme ruokalajia, ja oli hieman tuhti olo lounaan jälkeen kun eka syö alkukeiton, sit ison pääruuan ja jälkkärin. Lisäksi aina kun oli tauko niin mystisesti oli ilmestyny jotain leivonnaisia ja hedelmiä pöydälle. Ei ollu nälkä pariin päivään ton jälkeen! Ehkä toi oli vedetty jo vähän överiks, koska ei kukaan jaksanu ikinä syödä sitä kaikkee ruokaa.

Viime viikonloppu kuluikin sitten tämmöisissä maisemissa:

Täällä wienissä meillä on se Coala systeemi eli kaikilla on joku nimetty "kaveri" täällä jo ennen kun ne saapuu. Yksi noista meidän Coalista sitten ehdotti että voitais lähteä viikonlopuksi niiden kesämökille vähän Wienin ulkopuolelle ja se olikin sitten aika huikee paikka. Odotin oikeesti jotain mökkiä, mutta sen Coalan vanhemmat olikin ostanut vanhan maatalon ja rempannut sen kokonaan ja se oli aikas tosi kiva. Tolla alueella siis tuotetaan tosi paljon valkoviiniä ja käytiinkin sitten illalla siinä läheisessä kylässä juomassa lasilliset. Oli ihana päästä hetkeksi pois kaupungista ja käytiin vielä sunnuntaina metsäkävelyllä ja voi että kuinka mä oon sitä kaivannut! Pitää kyllä päästä uudestaan johonkin epäkaupunkeilemaan. Ens viikonloppuna täällä Wienissä on tosin weinwanderweg, joka siis on joku vaellusreitti viinitiloille ja se on yhteensä jonku 10 kilsaa. Kuulostaa niin kivalta että pitää varmaan mennä! Täällä on myös kurpitsa kausi menossa ja siksi sitä saakin melkeen joka ravintolasta. Mutta koska elelen vapaaehtoisbudjetilla niin teinpä sitten itse kurpitsakeittoa eilen. Oli kyllä ihan superhyvää, vaikka kurpitsa ei oo mulle mitenkään tuttu ennestään.

Nyt täällä kämpille hääräilee kaks siivojaa vaihteeksi :) Täällä siis kävi pari viikkoo sitten yks siivousfirma vähän putsailemassa mutta niiltä ei oikein se siivoominen sujunut, niin tulivat sitten uudestaan. Ei onneks oo samat tyypit ja nää näyttää olevan ihan superhuolellisia. Mä nimittäin annoin palautetta että kylpyhuoneen ovi on tahmanen kun siihen on jäänyt jotain pesuainetta ja nyt nää hinkkaa kaikkia ovia täällä ihan hullunraivolla! :DD Onhan ne jo kaksi tuntia täällä viettänyt mutta tällä kertaa näyttääkin siltä että jotain on tapahtunut! Viimeksi ne tais keskittyä lähinnä kahvin juomiseen.

Semmosta tällä kertaa :)

-Emmi

Ehdittiin käydä sunnuntaina jo turisteilemassa Schönbrunissa :) Se on kyllä aina yhtä kaunis, vaikka en oo vielä sisälle asti päässykään! Tuolla on myös se eläintarha, jossa asustaa ainakin yksi panda ja jääkarhuja. Sinne tosin maksaa sisään 18 euroo, että en taida olla ihan joka päivä menossa. Täällä muutenkin museoihin ja kaikkiin tollasiin on aika rapsakat hinnat tälleen vapaaehtoisbudjetilla. Wienissä on kyllä olemassa semmoinen kulttuuripassi jolla pääsee ilmaiseksi sisään tollasiin paikkoihin ja sitä myönnetään täällä asuville vähävaraisille. Grenzenlos oli kuitenkin tiedustellut että oisko meidänkin mahdollista saada se, mutta sieltä oli vastattu että vapaaehtoistyö on itse valittua köyhyyttä :D

Kolme kuukautta täällä on tullut jo täyteen ja mun on vähän hassua kuvaila että miltä se tuntuu. Jotenkin olisin ajatellut että kolmessa kuukaudessa sitä ehtii jo sopeutua tosi hyvin ja on jo paljon kavereita ja silleen. Totuushan on se että viimeisen kolmen kuukauden aikana oon kyllä tavannut mahtavan määrän uusia ihmisiä ja oon kiitollinen kaikista niistä kohtaamisista, mutta oikeestaan kaikki ne joihin oon tutustunut on myös lähtenyt. Siksi oon tosi iloinen että mulla on nyt tämmöinen ihana kansainvälinen ryhmä täällä joiden kanssa viettää aikaa ja jakaa tätä kokemusta. Ja tieto siitä että ne tulee olemaan täällä yhtä kauan kuin mäkin on tosi mukava tieto :)

Kun uusi kämppis saapui niin se teki espanjalaista munakasta ja sitten vietettiin tervetuliaisillallinen. Uus kämppis on oikein mukava että sen suhteen ei oo mitään huolia eikä murheita. Muutenkin kaikki tänne tulleet vapaaehtoiset on oikein mukavaa porukkaa ja varmasti tuun viihtymään hyvin niiden kanssa. Ainut vähän ikävä puoli on se, että oon ainut joka työskentelee iltaisin, joten viikolla ei ehdi pahemmin niiden kanssa treffailemaan.

Grenzenlos tarjos myös ruuat kun oltiin siellä koulutuksessa kaks päivää, oli ihan jees syödä Wiener Schnitzel kun kotona tulee aika harvoin kokkailtua lihaa. Projektissa tosin melkeen joka päivä syödään jotain lihaa, aika usein makkaraa.

Vietin myös mun synttäreitä, ja pari noista muista vapaaehtosista oli hankkinu mulle tommosen maailman sympaattisimman synttärimuffinsin! :D Synttärikarkkeina toimi erste bankin namit, kun käytiin siellä avaamassa tilit noille uusille. Ja sain mä myös Grenzenlosin toimistolla myöhemmin ihan kakunkin! Olin kyllä super yllättynyt, kun en mä normaalisti pahemmin oo juhlistanut mun synttäreitä. Ja kiitos myös kaikille sukulaisille, jotka lähetti onnittelupaketteja koto Suomesta! :) Salmiakit on ainakin jo hävinnyt melkein kaikki ja lehtiä on ollut erittäin mukava lueskella. Suomen puhelin on tosiaan edelleenkin toimintakyvytön, niin en pystynyt kiitosviestejä lähettelemään.

Projektin suhteen tuntuu että oon jotenkin jumissa, mulla on nyt 18. päivä sen mun mentorin kanssa keskustelut taas niin pitää sitten sille jutella siitä. Kun sillon alussa tuntu että eteni niin kauheen hyvin ja nopeasti ja joka päivä oppi jotain uusia juttuja, mutta nyt musta tuntuu että kaikki kehitys on pysähtynyt. Mulla on myös ollut siellä muutamia niin järkyttävän tylsiä päiviä että pitää vähän keskustella siitä että tarviiko ne mua oikeesti viikonloppusin. Mutta ne asiakkaat on edelleenkin ihan huippukivoja ja yksi niistä on ruvennut opettamaan mulle saksaa :) Katotaan jos alkais sujumaan paremmin! Mun aika moniin työpäiviin kuuluu seuraava aktiviteetti:

Eli yksi ton projektin asiakkaista on tosi lapsirakas ja haluaa aika usein mennä leikkipuistoon katselemaan kun lapset leikkii ja etenkin jos näkyy sylivauvoja niin se on ihan huippujuttu :) Tohon aktiviteettiin kyllä lähes joka kerta yhdistetään oluen juonti ja välillä kyllä porukka vähän hämmästelee tuolla puistoissa, kun mä kaivelen ton olutpullon esille! :) Mä en muuten ikinä aikaisemmin tullut ajatelleeksi kuinka hyödyllinen väline pilli todellisuudessa onkaan, jos joku ei pysty itse juomaan lasista. Koska lasista suoraan juottaminen on melkonen haaste, mutta otappa pilli niin kyllä toimii.

Huhhuh, oon ollut niin kiireinen viimeiset kolme viikkoa että hyvä että oon ehtinyt välissä kotiin nukkumaan :) Ensin serkku tuli siis kyläilemään kaverinsa kanssa ja samaan aikaan oli vielä kielikurssi menossa ja työleirikin alkoi. Nyt kaikki on kuitenkin ohi ja täytyy sanoa että oli kyllä ihan huippukivat kolme viikkoa, vaikka välillä väsymys meinasikin uhata kivuutta :) Ja tajusinpa nyt että kolmeen viikkoon en pitänyt yhtäkään vapaapäivää, kun olin aina kolmena päivänä mun projektissa töissä ja neljänä päivänä tuolla leirillä. Ja viime yönä nukuin 12 tuntia :) Se on siis ihan ennätyspaljon mulle.

Suomitytöt vierailulla, tunnistaa hiustenväristä :) Oli kyllä ihan huippua nähdä Empun kanssa pitkästä aikaa ja etenkin täällä ja vielä kun sillä oli niin kiva kaverikin mukana. Käytiin seikkailemassa ainakin Praterilla yksi päivä ja harmi vaan, että sillon satoi vettä aika huolella. Mutta oli kyllä ihan superkivaa nähdä ja viettää turistipäiviä Wienissä. Mä voisin muuten erikoistua turistineuvontaan täällä, koko ajan on joku kysymässä jotain :) Mä yritän aina parhaani mukaan auttaa ja tosi kiva kun puhelimessa on netti, sillä se yleensä kertoo aikalailla kaiken ja turistit tulee tosi iloisiksi!

Työleiri oli myöskin ihan huippukiva ja etenkin kun se oli aika erilainen työleiri. Osallistujat siis teki kaikkia teatteriharjoituksia ja lopussa valmisteli sellaisen esityksen. Mä en ollut ikinä mukana niiden teatterisessioissa joten se viimeisen show oli kyllä ihan huikee! :) Yks päivä eksyin vahingossa sinne paikkaan missä ne teki teatteria ja en sitten kuitenkaan ottanut osaa niihin harjoituksiin niin menin puistoon syömään aamupalaa ja sen jälkeen neuloin sukkaa. Ja kaikki oli ihan innoissaan että joku osaa vielä neuloa, kun niitten mummot kuulemma vaan neuloo. Ja ne oli ihmeissään kun sanoin että meidän pitää opetella neulomaan sukat koulussa :)

Majoituttiin kaikki yhdellä nuorisotalolla, joka tarjosi ihan hyvät puitteet. Ja meille ohjaajille oli oma huone ja kaikille oli tommonen ilmapatja, niin oli aika hyvä nukkua :)

Yksi jännittävä päivä lähdettiin seikkailemaan, kun joku osallistujista oli lukenut jostain että Wienissä on nimettömien hautausmaa. Matkustettiin tonne paikkaan ensin julkisilla varmaan tunti, sen jälkeen jäätiin väärällä pysäkillä pois ja käveltiin tunti lisää :) ei ollu ihan helpoin matka ja kun päästiin perille niin tajuttiin että se oli ihan minipieni paikka. Mutta oli ihan jännää ja oli kuitenkin kivaa viettää aikaa noitten leiriläisten kanssa. Lisäksi sinne kuljettiin tommosen tehdasalueen läpi ja oltiin vähän enempi kun hämmentyneitä siinä vaiheessa :) Lisäksi tolla hautausmaalla on kuvattu joku leffa, mutta enpä tietenkään tiedä tai muista että mikä.

Ja jee toissapäivänä näkyi kiva sateenkaari!

Sain myös tosi kivan paketin Suomesta kun mummo ja ukki lähetti pari lehteä ja kuvaa ja muuta semmoista kivaa. Sitten vietinkin rentouttavan aamupäivän lukemalla menaisia ja syömällä puuroa :) Oon vihdoin löytänyt muuten hyvää maitoa täältä! Luomumaitoa nimittäin ja siinä on vaan 0,9 % rasvaa. Koska täältähän mitään rasvatonta on turha etsiä. Tai oon mä jotain löytäny mutta ne on sitten UHT- käsiteltyjä ja sitä mä en kyllä kykene juomaan ollenkaan. Mutta joka tapauksessa paketti Suomesta ilahdutti kovasti! Kiitos mummolle ja ukille!

Ja huippumahtavaa tänään mulla on vapaapäivä, joten voin tehdä ihan mitä huvittaa. On kyllä jotain pakollisiakin juttuja, kun en oo ehtinyt tekemään mitään viimesen kolmen viikon aikana. Olin esimerkiksi viikon ilman nettiä niin tänään piti sitten ensimmäisenä suunnata kauppaan että saa kirjoitettua tännekin jotain. Tää koko teksti taitaa kyllä olla ihan iso aivopieru, mutta ehkä se vähän kuvaa tätä hetkeä täällä. Kaikki kiva meni ja toivottavasti lisää kivaa on tulossa. Ainakaan ei oo enää kun pari viikkoa siihen että uudet vapaaehtoiset saapuu ja se ainakin ilostuttaa kovasti. Oon myös suunnitellut tapaamista parin aupairin kanssa ja nekin saapuu kuun lopussa. Ja Kerttulikin tulee ja en tiedä että millon, mutta saattaa ehkä olla että tänään! Ai niin ja suomi puhelin lopetti toimimisen kun en saa sitä ladattua enää, niin se on nyt hetkeksi mennyttä.

Huomenna pitäisikin tehdä paluu projektiini kokoaikaiseksi ja jotenkin ei nyt innostaisi. 30 tuntia viikossa ja esimerkiksi eilen oli taas niin turha päivä siellä, ettei mitään rajaa. Ja lisäksi mua hämmentää se, että nyt siellä alotti taas uusi sivari ja sille ne kertoo kauhean paljon kaikkia juttuja mitä se voi tehdä ja antaa vastuuta ja mulle ei sanota mitään. Ja syyskuussa tulee myös joku itävaltalainen vapaaehtoinen sinne työskentelemään, että katotaanpas mitä sitten vielä tapahtuu. Kun tuolla nyt ei muutenkaan satu aina olemaan ihan kauheesti tekemistä ja sitten meitä on vielä 3 ylimäärästä! Jepajee, aika näyttää mitä tapahtuu.. Nyt vois mennä päiväunille :)

-Emmi